Rene Vuorio

Lähdin perjantaina Turusta matkustamaan autolla kohti Liettuan Panevezysiä. Yövyttiin pe-la välinen yö Latvian puolella. Seuraavana aamuna aamulenkin jälkeen jatkettiin matkaa kohti kisapaikkaa.nKisapaikalla tutustuimme reitteihin ja teimme kilpailuihin valmistavia harjoituksia. Ennen nukkumaan menoa laitettiin kilpailukansliasta saadut kilpalutatuoinnit.

Kilpailuaamuna menimme syömään aamupalaa ja sen jälkeen menimme seuraamaan naisten kilpailua ja tekemään alkulämmittelyä. Tämän jälkeen menin athletes loungeen, jossa tarkistettiin kisa-asut ja saatiin myös uimalakki. Tarkastusten jälkeen menin laittamaan vaihtopaikan valmiiksi. Vaihtopaikalla jokaiselle kilpailijalle oli oma nimikoitu paikka.

Vaihtopaikan valmiiksi saatuani suuntasin kohti uinnin lähtöpaikkaa ja aloin valmistautumaan starttiin. Kilpailijoita kutsuttiin yksitellen lähtöviivalle samalla esitellen. Starttiviivalla oli jokaiselle oma paikka. Tunnelmaa kohotti jännittävä musiikki.

Pian lähtöviivalle saapumisen jälkeen kuului lähetys ja uinti lähti hyvin käyntiin. Uinnissa jäin aluksi vähän pussiin, mutta pääsin jatkamaan hyvin uintia sen jälkeen. Vedestä ylös tulon jälkeen huomasin olevani hyvissä asemissa, tein nopean vaihdon, jonka jälkeen aloin pyöräilemään. Pyöräilyssä pääsin hyvään pyöräporukkaan, jossa ajettiin vuorovedoin. Osuuden alussa joku ajoi takarenkaaseeni kaatuen. Kun tultiin vaihtoon pyöräilystä, tein todella hitaan vaihdon, joka maksoi juoksuporukan. juoksureitti oli todella tasainen ja helppo, joka mahdollisti tasaisen vauhdin. Maaliintulon jälkeen menin syömään ja valmistautumaan tulevaan sekaviestiin.

Sekaviestissä olin kolmannella osuudella. Pääsin lähtemään viestiin hyviltä asemilta. Uinti oli tasavahvaa suorittamista alusta loppuun asti. Uinnista ylös nousussa veden pohjassa ollut kivi teki melko syvän haavan jalkapohjaani. Jalkapohjani oli kuitenkin vielä tunnoton niin en huomannut sitä koko pyöräosuuden aikana. Pyöräilyssä olin koko matkan yksin. Juoksuun lähdettäessä jalkani tunto alkoi palautua ja pistävä kipu paheni askel askeleelta. Vaihtoon tullessani lähetin joukkueemme ankkurin matkaan. Viestin jälkeen EA-henkilöt tulivat puhdistamaan ja paikkaamaan haavani. 

Syömisen jälkeen lähdettiin kohti leiripaikkaa. Leiripaikkana toimi paikallinen urheilukeskus, jossa oli mahtavat puitteet treenaamiseen. Leirillä treenattiin yhdessä virolaisten, latvialaisten, liettualaisten, ja ukrainalaisten triathlonistien kanssa. Leiri oli kisasta palauttava ja sitä kautta melko kevyt. Leirin jälkeen lähdettiin kohti Suomea suuren osan porukasta suunnatessa kohti Puolaa ja EM-kisoja.

Liettuan kisa- ja leirimatkasta jäi kokonaisuudessaan hyvä fiilis. Sain reissussa paljon uutta kokemusta kovatempoisesta kisaamisesta ja sain verrata omaa tasoani ikäluokkani parhaimpiin.

Elina Turunen

Liettuan juniori cup ja leiri

20.5. perjantaina tavattiin Helsingin Katajanokan satamassa porukalla, jolla jatkettaisiin matkaa ensin laivalla Viroon ja sieltä Latvian kautta Liettuaan. Liettuassa Panevėžys odottaisi ensimmäinen Junioreiden Eurooppa CUP:n kisa minulle ja useammalle muulle mukana matkaavalle.

Kisapaikalle saavuttiin lauantaina puolenpäivän jälkeen. Tällöin oli hyvin aikaa kiertää porukalla kisareitit ja käydä kisakansliassa. Illalla pidettiin vielä yhteinen palaveri, jossa kerrattiin tuleva päivä ja kokeneemmat kisaajat kertoivat viimeisiä vinkkejä. Ennen nukkumaan menoa valmisteltiin myös tietysti kisareput ja liimattiin kisanumerotatuoinnit.

Aamulla herättiin tavanomaisesti neljä tuntia ennen starttia. Aamupalan jälkeen lähdettiin aamuverkalle yhdessä Viron urheilijoiden kanssa. Aamulla oli vielä athletes launge, jossa tarkistettiin kisa-asut ja saatiin uimalakit sekä chipit.

Liettuan Junior Cup:in naisten lähdössä oli vajaa kolmekymmentä kisaajaa. Kilpailijat esiteltiin ennen uintia ja jokainen sai valita oman paikkansa lähtölaiturilta. Kuuluttaja kuulutti lähtöön olevan kaksi minuuttia, mutta lähetys tapahtuikin jo melkein heti kuulutuksen perään. Olin onneksi valmiina ja hyötynä oli se ettei kisaa ehtinyt siinä enää jännittää. Uinti lähti alkuun hyvin liikkeelle, mutta kontaktia muihin tuli jo ennen ensimmäistä poijua runsaasti. Vedestä nousin toisessa ryhmässä. Meille muodostui hyvä pyöräporukka, jossa ajoimme koko pyöräilyn. Osa veti enemmän toiset taas vähemmän, mutta ryhmässä ajoa kuitenkin tuli. Juoksuun lähdettiin porukassa yhtä aikaa ja koko juoksun ajan oli joku, jonka kanssa juosta.

 Kisasta päällimmäisenä mieleen jäi se, kuinka kovatasoisia kisat ovat Euroopassa. Kuitenkin oli mukavaa huomata se, että myös itselle löytyi hyvä ja samantasoinen pyöräporukka, josta tuli hyvää kokemusta kovavauhtisessa kisassa ryhmäajoon.

Oman kisan jälkeen päästiin syömään hotellille vielä aamupala ja ehdittiin katsomaan myös poikien kisaa. Sen jälkeen ehdittiin levätä hotellilla ennen kuin alettiin valmistautumaan viestiin. Viesti oli siis samana päivänä, jolloin palautuminen jäi melko lyhyeksi. Kisat olivat kuitenkin melko lyhyitä, jolloin kaksikin kisaa päivässä jaksoi hyvin. Viesti oli minulle ensimmäinen koskaan. Olin toisena vuorossa. Minun vuoroni tullessa joukkueemme oli toisena Latvian joukkueen perässä. Eroa oli sen verran, että sain vetää koko oman suorituksen itse. Viesti suoritukseni oli tasapainoinen ja kokonaisuudessaan onnistunut. Juoksussa huomasi kuitenkin jalkojen jo olevan väsyneet yksin pyöräilyn jäljiltä. En saanut edellä olevaa latvialaista kiinni vuorollani, mutta kukaan ei myöskään tullut minusta ohi. Oman vuoron jälkeen jäätiin tietysti seuraamaan ja kannustamaan vielä muita. Kisa päättyi meidän voittoomme!

Kilpailun jälkeen lähdettiin siirtymään leiripaikalle. Edessä olisi muutaman päivän leiri, jonka jälkeen jatkettaisiin junioreiden Euroopan mestaruuskisoihin Puolaan Oltzyniin. Leirillä mukana oli viroilaisia, liettualaisia ja muutama ukrainalainen urheilija. Leiri vietettiin Druskininkaissa hienossa urheilukeskuksessa, josta löytyi samasta rakennuksesta kaikki mahdollinen treenaamiseen liittyvä. Leirillä treenattiin useamman kerran päivässä yhdessä muiden kanssa ja iltaisin oli tietysti myös yhteistä ohjelmaa.

 EM-kisat Olsztyn

Liettuasta siirryttiin autolla Puolaan. Puolaan saavuttiin jo keskiviikkona. Torstaina tutustuttiin yhdessä kisareitteihin ja käytiin kisakansliassa. Semifinaali olisi heti seuraavana päivän. Jännitystä lisäsi se, että semifinaaleja oli kolme, jolloin ei voinutkaan tehdä kaikkea samaan aikaan kuin joku muu. 

 Kisapaikalla oli selvä aikataulu, milloin lämmitellään ja milloin pitää olla missäkin. Kisaan lähti jälleen vajaa kolmekymmentä yhtä aikaa. Ensimmäinen poiju oli melko lähellä ja siellä syntyikin kova ruuhka, jossa jäin pahasti jalkoihin. Pääsin kuitenkin pyöräilyssä hyvään ja isoon porukkaan, jossa pysyin. Ryhmä oli kuitenkin ensimmäistä ryhmää jäljessä niin paljon, että sitä ei ollut mahdollista saada enää kiinni. Juoksuun lähdettiin samassa porukassa, josta kuitenkin tipahdin käytännössä heti. Semifinaaleista 30 parasta meni a-finaaliin ja ajan perusteella 30 seuraavaa b-finaaliin, jolloin juoksussa piti kuitenkin muistaa tehdä oma paras suoritus sijoitusta ajattelematta. Pääsin b- finaaliin, jolloin seuraavana päivänä oli edessä taas kisa.

Semifinaalista opin useamman asian. Uintiin täytyi keksiä jotain, jotta ei jäisi ruuhkassa perälle. Kisasta tietysti keskusteltiin niin muiden kisaajien kuin valmentajan kanssa, jolloin sieltä tuli hyviä neuvoja seuraavaa kisaa varten. Lauantain finaalin uintiin päätinkin, että valitsen paikan mahdollisimman ulkoreunasta poijuun nähden, jotta saisin uida omassa rauhassa. Ratkaisu oli hyvä. Uinti oli paljon onnistuneempi ja nousin melkein heti ensimmäisten perässä vedestä. Pyöräilyssä muutama nopein karkasi, mutta meille muodostui isompi pääporukka heidän peräänsä. Semifinaalista oppineena en jäänyt porukan takaosaan mutkissa, jolloin porukassa oli helpompi pysyä. Pysyinkin ryhmässä ja pääsin lähtemään juoksuun hyviltä sijoilta. Juoksussa ei ollut mitään erityistä semifinaaliin nähden. Ryhmän juostessa ohi pysyin hetken heidän mukanaan, kunnes tipuin. Juoksu oli kuitenkin omaa tasoa kovan pyöräilyn jälkeen.

Sunnuntaina oli vielä viesti. Se oli samaan viikonloppuun vielä kolmas noin puolen tunnin kisa. Aamu ei eronnut erityisesti yksilö kisasta. Päivä oli sateinen ja kylmä. Jo ennen kisaa tiesi, että pyöräilyssä täytyisi olla varovainen, kun edellisinäkin päivinä useampi oli kaatunut. Kisaa ennen joukkueet esiteltiin ja kisa lähti käyntiin. Olin toisena vuorossa, jolloin oma vuoro tuli pian. Uinnin sain tehdä yksin, mutta pyöräilyyn muodostui ryhmä, jossa oli minun lisäksi israelilainen ja itävaltalainen. Noin puolivälissä pyöräilyä itävaltalainen kuitenkin kaatui mutkassa edessäni, mutta vältyin kuitenkin itse kaatumiselta ja pysyin israelilaisen perässä. Juoksu taas oli omaa suorittamista. Kisan jälkeen kannustettiin joukkue vielä maaliin ja matka kohti Suomea alkoi.

Pitkästä kisamatkasta, jossa mukana oli myös leireilyä, kerääntyi paljon kokemusta ja hyviä oppeja. Myös oman tason vertaaminen Euroopan parhaisiin lisäsi treenimotivaatiota entisestään. Reissussa mukana olleet valmentajat ja muut urheilijat tukivat ja auttoivat tarvittaessa ja olivat mukana niin aamulenkeillä, kuin katsomassa ja kannustamassa. Tärkeimmät opit liittyivät taktisiin asioihin, vaikka tiedossa tietysti on myös se, että kaikkia lajeja pitää kehittää vielä paljon. Pieniä asioita, joilla pystyin vaikuttamaan juuri omaan kisaan, oli juuri uinnin lähtöpaikan hyvä valinta ja pyöräilyssä oman paikan valitseminen mutkiin tultaessa. Myös hyvin mietityt ja harjoitellut vaihdot olivat tärkeä osa onnistunutta kisaa. Kisaan toi myös omanlaista jännitystä pyöräilyyn sateinen sää ja tiukat u-käännökset isossa porukassa. Kaatumisia sattui eikä itsekkään välttynyt kontakteilta toisiin. Koko ajan sai olla valmiina väistämään ja pitämään pyörän pystyssä, kun joku osuu takarenkaaseen tai tangot kolahtelevat yhteen. Reissu oli kokonaisuutena hyvin onnistunut ja mukava.