Taru Schroderus

Urheilijaesittelyt 

Nimeni:  Taru Schroderus

Edustamani seura:  X-tri Lahti

Näin olen päässyt triathlonin pariin

Sain ensikosketuksen lajiin jo pikkutyttönä. Seisoin 6-vuotiaana, vuonna 1983, Joroisten kentän laidalla odottamassa isääni maaliin tuolloin toista kertaa järjestystä Joroisten Teräsmieskilpailusta. Isä tutustutti minut ja siskoni kestävyysurheiluun. Lapsuuden talvet menivät hiihdon, kesät juoksun ja kilpakävelyn parissa.

Kilpaurheiluni loppui parikymppisenä. Koin, että tämä osa elämää on nyt nähty. Seuraavat kymmenen vuotta opiskelin ja tein töitä. Saimme kaksi lasta ja rakensimme omakotitalon. Kun nuorin lapsistamme oli parivuotias, ystäväni kertoi ilmoittautuneensa Tukholman maratonille. Ajattelin, että jos hän juoksee maratonin, niin kyllä minäkin! Ja siitä se sitten taas lähti – tavoitteellinen harjoittelu. Juoksin seuraavien vuosien aikana pari maratonia vuodessa ja kävin Tukholman lisäksi juoksemassa mm. Berliinissä, Pariisissa ja Firenzessä. Huippureissuja kaikki!

Mieheni Simo oli vuonna 2010 mukana porukassa, joka perusti Lahteen triathlonseuran, X-tri Lahden. Koossa oli muutaman innokkaan harrastajan joukko, joiden tavoitteena oli perustaa seura, jossa kaikki triathlonista kiinnostuneet saavat tukea ja kannustusta lajin harrastamiseen omalla tasollaan. Itse en aluksi innostunut triathlonista lainkaan. Koin, että juokseminen on pienten lasten äidille ajankäytöllisesti huomattavasti helpompaa. Myös avovesiuinti hirvitti, vaikka osasin jotenkuten uida.

Sitten Pajulahden maratonkoulun vetäjä, ja Suomen parhaimpiin naistriathlonisteihin tuolloin lukeutunut Katja Väisänenkehotti kokeilemaan maantiepyöräänsä. Ei tarvittu kuin yksi lämpimässä kesäillassa ajettu lenkki ja olin koukussa! Pyöräily avarsi maailmaa ja lähiseutuja aivan uudella tavalla. Parin tunnin lenkin aikana ehti polkaista naapurikuntaan ja takaisin.

Lopulta uskaltauduin kokeilemaan myös avovesiuintia. Märkkäriuinti oli alkuun taistelua kuristavan puvun kanssa, mutta muutamien kokeilujen jälkeen se alkoi sujua sen verran hyvin, että ilmoittauduin vuonna 2011 ensimmäiseen triathlonkilpailuuni ja suoraan perusmatkalle. Kertakokeiluksi suunnitellun kisan myötä kolmen lajin kombosta tuli erottamaton osa elämääni.

Täydennä lause

Elämäntapa. Tykkään harjoitella, haastaa itseäni ja pyrkiä aina pikkaisen paremmaksi. Vaikka ikävuodet ovat jo lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä, niin on kiva huomata, että pientä kehitystä tapahtuu edelleen. Liikunta on myös parasta vastapainoa työlle. Pidän seuran yhteistreeneissä, mutta viihdyn myös yksin juoksu- ja pyörälenkeillä metsässä tai maaseudun rauhallisilla teillä. Auringon nousun tai -laskun aikaan tehdyt avovesiuinnit ovat aina kesän TOP10-kokemuksia.

Palautumisvinkkini kovasta treenistä tai kisasta

Hyvä ravinto ja pitkät yöunet. Kisan jälkeen tykkään myös pulahtaa viileään järviveteen, venytellä ja vetreyttää lihaksia palautumislahkeissa.

Elämäni kohokohta triatlonistina

Elämä toistaiseksi paras kilpailu osui Barcelonan täydelle matkalle vuonna 2019. Triathlonissa harvoin kaikki kolme lajia menee putkeen, mutta silloin niin kävi. Olin oman ikäsarjani neljäs ajalla 10.14. Erityisen tyytyväinen olin maratoniin, jonka juoksin aikaan 3.36. Pala nousi kurkkuun jo juoksun puolivälissä, kun tiesin, että hyvä tunne kantaa loppuun asti.

Paras kirja, jonka olen lukenut

Lue paljon ja jatkuvasti, pääasiassa kevyttä kaunokirjallisuutta. Tykkään kaikista Jojo Moyesin kirjoita, mutta jos hänen kirjoistaan pitää valita yksi, niin Parillisia ja parittomia on kyllä lemppari.

Ihailen

…omaa polkuaan rohkeasti kulkevia ja päämäärätietoisia ihmisiä

Haaveilen

… lomasta pyörän päällä. Se toteutuu onneksi jo muutaman viikon päästä.