# Yllytyshullun testamentti – Ferrix Hovin terveiset

Ajattelin viettäneeni triathlonin parissa jo vuosikymmenen, mutta historiatiedot tietävät kertoa, että ensimmäinen kisailmoittautuminen on tehty maaliskuun lopussa 2013. Olen siis viettänyt jotakuinkin puolet urastani lajiliiton hallituksessa. Miten sinne päädyin ja mitä siellä tapahtui?

Kaikki alkoi jossain 2014 kieppeillä, kun aloin ylläpitää Triathlonfoorumin liimatun julkaisun kisakalenteria ja tätä operaatiota varten tarvittiin ylläpito-oikeudet. Siis tiedättehän sen Facebook-ryhmän, jossa on 8320 jäsentä eikä keskustelua juurikaan tarvitse moderoida. Silloin taisi tosin olla vasta pari tuhatta ja kisakalenterikin on jo historiaa. Tästä lähtien minulle alkoi syntyä sellainen maine, että vaalin lajin henkeä ja teen kaiken rakkaudesta lajiin. Syksyllä 2017 kotiseurani Heltrin silloinen toiminnanjohtaja Pasi ja vielä nykyinenkin puheenjohtaja Mika olivatkin tästä tuumineet, että minulla voisi olla jotain annettavaa liiton hallitukseen ja kysyivät käytettävyyttäni. Suostuttelua tarvittiin jonkin verran. Liitossa oli kuulemma yhtä ja toista tekemistä.

Olen päässyt olemaan osallisena aivan uskomattomassa jälleensyntymän vaiheessa tämän lajin kehitystarinaa Suomessa.

Kauteni alkaessa oli liiton mennyttä toimintaa selvitetty jo jonkin aikaa. Aiemman hallinnon toimintamallit eivät olleet pysyneet kasvun mukana. Nyt alkoi kuitenkin modernisoinnin aika. Aivan kauteni alussa esiteltiin uusina asioina Office365-sähköposti ja liitolle myönnetty uusi luottokortti, jonka ansiosta toiminnanjohtajan ei tarvinnut pyörittää taloutta henkilökohtaisten matkalaskujen kautta. Nyt on selvitty kaksi pandemiavuotta kuivin jaloin ja liitolla on varaa investoida lajin tulevaisuuteen. Myös lajin rahoitus Olympiakomitean huippu-urheiluyksiköltä lähes tuplaantui viime kuussa tulleella päätöksellä ensi vuodeksi.

Omaan rooliini kuului viestintä ja avoimuuden periaate. Kaikesta päätellen sain kohtalaisen lähdön, koska yks Tatu (nykyisin hallituksen istuva puheenjohtaja) kesäkuussa 2018 kommentoi näin:

"Aivan mahtava nähdä, että Triathlonliitto etenkin Ferrix Hovin johdolla käy aktiivista dialogia lajiharrastajien kanssa somessa. Tuo positiivinen ja avoin kanssakäyminen tekee liitosta vähemmän semmoisen kasvottoman auktoriteetin ja enemmän tahon, joka yhdessä meidän harrastajien kanssa vie lajia eteenpäin niin kilpatasolla kuin kuntourheilutasolla."

En tule tässä tekstissä kehumaan itseäni, joten uskokaa Tatua. Niin ja vaalikaa osaltanne sitä henkeä.

Neljän vuoden aikana suurin yksittäinen mäkijuoksu on ollut ensin jäsenyyksien digitalisointi ja sille sinetiksi tänä syksynä hyväksytty jäsenmaksu- ja lisenssiuudistus. Urheilulajeille myönnettävät tuet, kun nojaavat lajin dokumentoituihin harrastajamääriin. Ennen SuomiSportin käyttöönottoa lisenssit olivat olleet jonkinlaisia laminoituja paperikortteja, joita jaettiin lähinnä kansainvälisiin kisoihin edustusurheilijoille. Säännöt toki koko tämän ajan sanoivat, että jäsenseurojen tulee suorittaa jäsenmaksunsa pohjautuen jäsenmääräänsä ja tämä oli liiton alaisissa kilpailuissa osallistumis- ja edustusehtona. Ongelma oli, että seuranta oli ollut mahdotonta ja saimme toden teolla tukea seuroja uuteen järjestelmään siirtymisessä ja myös tarkastaa jäsenmaksusuorituksia paikan päällä erityisesti SM-kisoissa. Tämä jäänee pian historiaan, kun kilpailulisenssit voidaan tarkistaa sähköisesti ilmoittautumisen yhteydessä.

Liiton näkymättömään työhön on kuulunut valtava määrä muutoksia. On rakennettu valtavasti uutta: hyvää hallintotapaa, valiokuntamalli, läpinäkyvyyttä, yhdenvertaisuutta, sääntöuudistuksia, tuomaritoiminnan prosessi, SM-kisahakuprosessi, kurinpitovaliokunta, uusia palveluita seuroille, jäsenrekisterin perkaamista ja kymmenkunta varmaan unohdan. Onneksi unohdan, koska hallinnollinen työ ei ole tämän lajin suola.

Tämän lajin suolaa ovat olleet tavalliset ihmiset ylittämässä itsensä. Henrik Goesch alittamassa Pauli Kiurun ennätyksen. Mika Luodon lasten ja nuorten valmentajapalkinto. Suomalaiset palkintopalleilla. Ventovieraiden kannustus vaihtoalueella, lähtökarsinassa, kisareitillä ja maalissa. Special triathlonin aitoa iloa täynnä olevat nuoret. Treenit yhdessä etelän auringossa ja pohjoisen pimeydessä. Märkäpuvun luoma tasa-arvo ministerien, sairaanhoitajien ja kaltaisteni IT-konsulttien kesken. Niin ja ne ystävyydet.

Urani urheilupamppuna tulee tältä erää päätökseen, mutta triathlon ei lähde mihinkään. Olen saanut olla mukana maailman parhaan lajin suomalaisessa nousun hetkessä, jossa tästä on urheiluliittona, uutisaiheena, ennätyksinä, harrastajien lukumääränä ja kaikilla mittareilla tullut merkittävä laji. Nousukiito jatkuu, minä jään ihaillen katselemaan.

Lähtöviivalla nähdään! Lajirakkaudella teille,

  Ferrix Hovi

  Ironman, IT-konsultti ja ex-urheilupamppu

P.S. Tätä enkä montaa muutakaan triathlonelämäni käännekohtaa en ole pystynyt kohtaamaan kuivin silmin.