Laura Juvala

Urheilijaesittely

Nimeni: Laura Juvala

Edustamani seura: Heltri

Näin olen päässyt triathlonin pariin

Aluksi ajattelin, että kestävyyskunnon parantaminen auttaisi jaksamaan arjessa paremmin. Mutta kipinä kasvoi pikkuhiljaa ja leimahti paljon isompiin liekkeihin kuin ajattelinkaan. En kyllä olisi ikinä arvannut, miten paljon liikuntaharrastus tulisi muuttamaan elämääni.

Aloin yrittäjäksi 20 vuotta sitten ja perustin valtakunnallisen kuntoutus- ja hoivapalveluita tarjoavan Tutoris Oy:n samaan aikaan, kun lapseni olivat pieniä. Yrityksen kasvaessa 300 ammattilaisen työpaikaksi oli arki hektistä, enkä ehtinyt pitää huolta itsestäni. Olin huonossa kunnossa, ja minulla oli ylipainoa.

Jaksaakseni paremmin arjen haasteissa aloin käydä ennen töihin lähtöä kävelemässä. Pian aloin ottaa myös juoksuaskeleita. Vähitellen huomasin, että pystyin hölkkäämään koko lenkin. Siitä sain kipinän ilmoittautua puolimaratonille ja juoksukouluun. Kun kestävyyskunto parani, mielialani kohosi ja stressinhallintakykyni kasvoi. En epäröinyt ottaa seuraavaa askelta: ilmoittauduin 2010 Nizzan maratonille. Sen jälkeen otin tavaksi juosta maratonin puolen vuoden välein.

Kun minulla oli selkeä tavoite, jouduin miettimään elämäntapani uudelleen. Aloin kiinnittää enemmän huomiota syömiseen ja nukkumiseen. Huomasin myös, että vaatekokoni pieneni. Lisäksi liikunta paransi yöuniani, sillä olin fyysisesti väsyneempi. Aloin mennä entistä aikaisemmin nukkumaan, ja nautin olostani seuraavana päivänä.

Äitini menehtyi syöpään 2013 ja menetys sai minut kiinnostumaan 2014 Team Rynkeby -hyväntekeväisyysprojektista, jossa pyöräilyjoukkueet pyöräilevät joka vuosi Pariisiin ja keräävät rahaa syöpäsairaiden lasten hyväksi. Päätin hakea mukaan, ja tulin valituksi. Pyöräily tuntui heti alusta asti omalta lajilta, ja nautin siitä valtavasti. Äidin vielä eläessä olimme vitsailleet, että lähtisimme joskus triathlonkisoihin yhdessä. Asia jäi vitsailun tasolle, kunnes 2014 opettelin uimaan vaparia. Uinti tuntui aluksi kauhealta räpeltämiseltä, mutta vähitellen aloin oppia tekniikkaa. Treenit sujuivat ja ensimmäinen triathlon kisa oli 2014 elokuussa Vaasan olympiamatka. Treenasin vuoden hyvin säntillisesti 8-10 tuntia viikossa. Marraskuussa 2015 edessä oli elämäni koitos: Ironman-kisa Floridassa, jossa olin ainoa suomalainen osanottaja.

En kuitenkaan liiku pelkän kilpailemisen vuoksi, vaan pysyäkseni terveenä ja hyvässä kunnossa. Liikkuminen tuo hyvän olon. Itse laadin aina henkilökohtaisen strategian niin elämälle kuin urheilulle. Mitä tavoittelen? Mitä haluan? Kuinka sen saavutan? Millaiset etapit on otettava tavoitteen saavuttamiseen? Missä ovat tsekkauspisteet, joissa tarkistetaan, olenko aikataulussa ja menossa oikeaan suuntaan?

Täydennä lause

Triathlon on minulle tapa viettää aikaa samanhenkisten ystävien kanssa, tuulettaa päätä ja haastaa itseäni.

Palautumisvinkkini kovasta treenistä tai kisasta

Metsä, melominen, flamenco, ajan viettäminen läheisten ja ystävien kanssa, punaviini ja suklaa.

Elämäni kohokohta triathlonissa

Floridan Ironman 2015, jossa olin kisan ainoa suomalainen, ja maalisuoralla sain huoltojoukoiltani Suomen lipun käteeni. Sitä hetkeä on mahdotonta kuvailla sanoin. Siinä oli unelman toteutuminen, jonka vuoksi oli uhrattu tuhansia tunteja aikaisia heräämisiä, vapaa-aikaa, äitiyttä, takapakkeja ja onnistumisia.

Paras kirja, jonka olen lukenut

Mika Waltarin Johannes Angelos

Ihailen

Ihailen jatkuvasti lapsiani Emmaa ja Eliasta. On myös ihailtavaa, että on ihmisiä, joilla innostusta ja rohkeutta toimia toisin ravistellen rakenteita. Ihailen myös vanhaa arkkitehtuuria.

Haaveilen

Rakastan sukeltamista ja haaveilen Australian Isolla Valliriutalla sukeltamisesta. Asuisin mielellään Andalusiassa ja tanssisin flamencoa.