Näin päästään sanaan rytmitys. Miten rytmittää harjoittelua, jotta palautumista tapahtuu ja kunto jatkaa kohoamistaan. Keväällä rytmityksen merkitys korostuu, sillä harjoittelun kovetessa rytmityksen merkitys kasvaa. Kova harjoittelu vaatii palautumisaikaa, sillä ilman palautusta et pysty harjoittelemaan kovaa. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Moni triathlonisti harjoittelee liian tasapaksusti, kevyet harjoitukset vedetään hieman liian kovaa, jolloin kovissa harjoituksissa ei päästä väsymyksen takia riittävän kovaa. Talven perusharjoittelussa tämä ei ole niin vakavaa, mutta kilpailukauden lähestyessä harjoitusvauhteihin pitäisi saada riittävästi väljyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että kovimpiin harjoituksiin tulee lähteä palautuneena ja kevyet harjoitukset pitää malttaa tehdä riittävän kevyesti. Ei siis mitenkään vallankumouksellista, mutta käytännön toteutus on monesti yllättävän vaikeaa.

Henkilökohtaisesti olen huomannut vuosien myötä tarvitsevani entistä enemmän selkesti kevyempiä jaksoja. Tai ehkä nuorempanakin niitä olisi tarvinnut, mutta innostus oli niin kova, ettei niitä oikein malttanut pitää. Tätä tietysti selittää osaltaan myös se tosiasia, että harjoittelu on vuosien aikana koventunut niin, että nuoruusvuosien kova viikko olisi nykyään varsin helppo setti. Kova harjoittelu on kovaa tietysti fyysisesti, mutta myös henkisesti kuluttavaa minkä takia tekee päällekin hyvää vetää välillä henkeä. Käytännössä toteutan tätä kevyillä viikoilla harjoittelemalla juuri niin kuin kehoni ja pääni haluaa. Eli ei mitään treeniohjelmaa, vaan liikkumalla fiiliksen mukaan. Kun ohjelmoitua harjoittelua on jo takana toistakymmentä vuotta, niin välillä tälläinen ”vapaus” tekee hyvää.
Tsemppiä harjoituksiin,
Teemu