Transmenu powered by JoomlArt.com - Mambo Joomla Professional Templates Club

Tiinan leireily jatkuu Kanarialla vielä muutaman viikon ajan. Tässä terveiset:

Hei me treenataan taas! 

Kanarian treenijaksoni toinen osa on jo hyvässä vauhdissa eikä leireilyä ole jäljellä kuin “enää” reilu kolme viikkoa.  Ne ovatkin sitten tärkeitä ja kovia viikkoja! Sitten mennäänkin jo kovaa vauhtia kohti kilpailukauden alkua. Toisen leirijakson aikana tunnelmat ovat ehtineet vaihdella laidasta laitaan. Matalapaineen ja turhautumisen kautta varovaiseen toiveikkuuteen ja sitten täyteen lentoon taas. Ihan niin kuin ns. normaalielämässäkin. Urheilu olisikin helppoa, jos kaikki harjoitukset pystyisi tekemään valmentajan suunnitelman mukaan. Lyhyehkön Suomen visiittini aikana ehdin tehdä aika paljon eri asioita, mikä tuntui aika reiluna väsymyksenä tänne palattuani. Muutaman päivän olo oli kuin jetlagissa. Sitten vielä sairastin siihen perään flunssan. Mieliala oli matalalla: on viheliäistä olla leirillä, aurinko paistaa ja flunssa jyllää. Aika paransi taudin ja mielikin alkoi nousta murheenaallosta. Näin jälkeenpäin onkin syytä nauraa itselleen: kuinka se pikku flunssa tuntuikin siltä kuin maailmanloppu olisi ollut ihan ovella. Tuumasinkin, että urheilijan on helpompi tehdä 30 tunnin treeniviikko kuin olla tekemättä sitä.   Olen nyt päässyt treenaamaan normaalisti parisen viikkoa eikä treeniohjelmassa ole ollut mitään kovin mullistavaa. Jos nyt sellaiseksi ei lasketa sitä, että uintitreenit ovat tökkineet pahasti. Lohdutuksen sanana niille, jotka aika ajoin painivat saman ongelman kanssa, sanoisin, että vaikka uintitreeni ei aina kulje, niin altaassa tehty työ kantaa hedelmää aikanaan. Uinti on sen verran tekniikkalaji, että joskus se vaan ei onnistu. Ja sitten ihan yhtä  yllättäen se sujuukin. Ainakin minulla tuon mysteerin perimmäinen syy on selvittämättä. Jotain luulen asiasta oppineeni, sillä nykyisin tilapäinen uintitaantuma ei herätä suuria tunteenpurkauksia, jotka tyypillisesti ilmenivät treenikamojen paiskomisena.  Viime kesänä suurinta harmia triathlonin lajeista aiheutti pyöräily. Viime perjantain yhdistelmäharjoituksen jälkeen totesin varovaisen optimistisena, että pyöräilyjalat taitavat tuntua viimevuotista vahvemmilta. Ajoin samoilla reiteillä kuin viime vuonna vauhtikestävyysvetoja, mutta olosuhteethan ei ikinä ole ihan samanlaiset, joten tarkka vertailu on mahdotonta. Tulevien viikkojen treenit tuovat luultavasti lisävalaistusta asiaan ja toivon, että tässä tapauksessa ensituntuma olisi se oikea.  Tällä hetkellä nautiskelen muutamasta kevyemmästä treenipäivästä ja keräilen voimia torstaina alkavaa kahden viikon rutistusta varten. Antti on suunnitellut sille ajalle sitä ironmantreeniä, joten veikkaisin, että liikuntaa on tiedossa riittävästi. Tuleva rypistys jopa vähän jännittää! Tärkeää on myös se, että kovimman treenijakson pystyy tekemään valmentajan “silmien alla”. Treeniseuraakin on taas tiedossa: ensimmäinen viikko vedetään oman seuran triathleettien voimalla ja toiselle viikolle saadaan lisää vauhtia, kun Jarmo saapuu saarelle toistamiseen viilaamaan kuntoaan toukokuussa alkavaa kisakautta varten. 

Kevät tulee koto-Suomessakin, joten nyt kaikki lenkille! Hop hop… 

Kaisa Lehtosen tossu nousi kevyesti toisen eteen lauantaina järjestetyssä Aktia Cupissa Vantaalla. Kaisan aika tarkalla kymmenen kilometrin reitillä oli huima 35.06, jolla hän jätti taakseen kansallisen tason kestävyysjuoksijat kevyesti. Vamentaja Paul oli iloisesti yllättynyt Kaisan ajasta, sillä hän ajatteli vielä Kanarian leirin "treenijäykkyyden" näkyvän Kaisan suorituksessa. Jos näin oli, niin millaiseenhan vauhtiin Kaisan tossut pääsevät kesän lämpimässä ja kevennetyn treenin jälkeen?

Treeniä auringossa!

On se vaan kiva treenata, kun on lämmin. Aivan mahtavaa :). Olemme nyt olleet Paulin kanssa reilun viikon Gran Canarialla ja leiri on treenien suhteen sujunut tosi hyvin. Olosuhteet ovat erinomaiset ja lämpö pitää paikat vetreinä. Lisäksi täällä on leireilemässä muitakin suomalaisia triathlonisteja ja pyöräilijöitä (mm. Merja, Tiina, Jarmo, Tatu ja Lotta), joten touhu ei ole liiaksi mennyt yksinpuurtamiseksi. Ja tietty teillä vipeltää muidenkin maiden huippumenijöitä.

Leiri alkoi kuitenkin hieman alavireisesti. Selkäni alkoi oireilla helmikuun alussa ja kun en pienistä kivuista huolimatta malttanut jättää Jyväskylässä tehtyä juoksutestiä väliin, meni iskias sen verran jumiin, ettei juoksu onnistunut muutamaan viikkoon kuin hissutellen. Lisäksi minua vaivasi pieni flunssa juuri ennen reissuun lähtöä, joten ekat leiripäivät oli syytä ottaa tosi varovasti. Mutta aurinko ja lämpö tuntuvat toimivan ihmeparantajan tavoin! Iskias on auennut leiriviikon aikana eikä flunssakaan ole enää kummitellut tänne tultuamme. Sairastelut toivat silti ikävän lisämaun ekaan leiriviikkoomme, sillä Paul sairastui torstaina sitkeään vatsapöpöön ja joutui viettämään sängyssä muutaman päivän :(. No, parempi että valkku sairastaa kuin urheilijat ;).

Harjoittelun suhteen eka leiriviikko oli perustreenaamista määräpainotuksella. Pääasiana tällä leirillä onkin tehdä pyöräilyyn pohjaa, sillä ajaminen on tänä talvena jäänyt kotioloissa tosi vähiin. Ja kyllä saari pyöräilyyn loistopuitteet tarjoaa, sillä täältä löytyy tosi monia kauniita ja haastavia lenkkejä pitkiä pyöräpäiviä varten. Treeniä kertyikin ekalle viikolle mukavat 34h sisältäen pyöräilyn lisäksi 24km uintia ja 6,5h juoksua. Tehot pyörivät pk-tasolla, tosin onhan sitä muutaman kerran vähän reippaampaakin tullut upeilla vuorilla poljettua ;). Etenkin vuorien kipuaminen onkin täällä ihan ykköshommaa! Pienoiseksi yllätykseksemme ne myös vaikuttavat nousevan selvästi viime vuoden leiriä vauhdikkaammin, joten ilmeisesti hiihtely ja kova uiminen ovat vain tehneet hyvää pyöräjaloille.

Tänään täytyisi malttaa pitää hyvin ansaittu lepopäivä. Joskos vaikka nautittaisiin turistilomailusta, kun Paulikin jo vaikuttaa selvästi virkeämmälle :). Sitten edessä on vielä neljä kunnon harjoituspäivää ennen kuin palaamme pohjolaan!

Kaisa 

Gran Canaria 2.3.09